Lohikalat paljastavat kylmän totuuden ihmisen vaikutuksista Pohjois-Euroopan järvissä

Lohikalat paljastavat kylmän totuuden ihmisen vaikutuksista Pohjois-Euroopan järvissä

Tutkijat käyttivät taimenta ja nieriää selvittääkseen yli 100 järven ravintoverkkojen rakennetta ja toimintaa ja osoittivat, että molemmat lohikalat reagoivat samalla tavalla vesivoiman vaikutuksiin ja ihmisen aiheuttamiin muutoksiin järvien valuma-alueilla. Sen sijaan nämä kaksi lohikalaa reagoivat eri tavalla luonnollisten ympäristötekijöiden, kuten järven koon ja ilmasto-olosuhteiden, vaikutuksiin. Juuri julkaistu tutkimus korostaa, että ihmisen laajamittaiset vaikutukset ulottuvat jopa pohjoisille ja vuoristoisille alueille, joita pidetään tyypillisesti vähemmän vaikutuksille alttiina ja koskemattomina.

Laaja aineisto paljasti ympäristötekijöiden vaikutukset järviekosysteemeihin

Ymmärtääkseen, miten järvien ravintoverkot muuttuvat ympäristön mukana, Jyväskylän yliopiston ColdWebs-tutkimusryhmän johtaja Antti Eloranta kokosi yhteen tutkijoita, jotka ovat tutkineet lohikaloja Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa yli 20 vuoden ajan. Näin tutkijat pystyivät tarkastelemaan 120 järvestä kerättyjen tuhansien kalojen tietoja ja erittelemään ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat samanaikaisesti kylmän veden järvien ravintoverkkoihin.

- Juuri tämän tutkimuksen laajuus mahdollisti kaikkien näiden eri vaikutusten erottamisen toisistaan, selittää data-analyysiä johtanut tutkijatohtori Matthew Cobain Jyväskylän yliopistosta. Aiemmat pienimuotoiset tutkimukset ovat tarkastelleet eri ympäristötekijöitä yksi kerrallaan. Kokoamalla näiden lukuisten järvien aineistot yhteen pystyimme tarkastelemaan eri ympäristötekijöiden kuten lämpötilan, järven koon ja vesivoiman aiheuttaman vedenkorkeuden säännöstelyn vaikutuksia kokonaisuutena, hän jatkaa.

Lohikalat kertovat ravintoverkoista

Tutkimuksessa hyödynnettiin typen ja hiilen stabiileja isotooppeja, jotka paljastavat taimenen ja nieriän pitkäaikaisen ruokavalion. Näiden tietojen avulla arvioitiin, miten ravintoverkot vaihtelivat eri järvien välillä.

- Nämä kaksi kalalajia ovat pohjoisten sisävesien huippupetoja, joten ne heijastavat muutoksia koko ravintoverkon rakenteessa ja toiminnassa, sanoo akatemiatutkija Antti Eloranta Jyväskylän yliopistosta. Typen ja hiilen vakaat isotoopit kertovat meille, millä trofiatasolla kalat ovat ravintoverkossa ja kuinka paljon ne hyödyntävät rantavyöhykkeen pohjaeläimiä tai ulappa-alueen eläinplanktonia ravintonaan, hän jatkaa.

Uudet ympäristömuutokset vaikuttavat lohikaloihin yhtenevästi

Tutkijat havaitsivat, että vesivoima johti molempien lajien siirtymiseen avovesialuille ja eläinplanktonravintoon, koska vedenkorkeuden säännöstely vahingoittaa rantavyöhykkeen elinympäristöjä ja eliöyhteisöjä. Lisäksi he huomasivat, että ihmisen aiheuttamat muutokset järvien valuma-alueilla johtivat kalojen siirtymiseen korkeammalle trofiatasolle, mikä johtui todennäköisesti järviin päätyvien ravinteiden lisääntymisestä ja järven perustuotannon kasvusta.

- Yllättävää oli se, kuinka yhdenmukaisesti taimen ja nieriä reagoivat ihmistoiminnan vaikutuksiin, kertoo Cobain. Muut tutkimamme tekijät, kuten järven koko, ilmasto-olosuhteet tai valuma-alueen vehreys aiheuttivat joko vastakkaisia tai rajallisia reaktioita, hän jatkaa.

Koska nämä lohikalalajit ovat sopeutuneet ympäristöönsä hieman eri tavoin, niiden voisi olettaa reagoivan ympäristömuutoksiin toisistaan poikkeavalla tavalla niiden luontaisilla elinalueilla. Ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset ovat kuitenkin suhteellisen uusia, eivätkä lajit ole ehtineet sopeutua niihin vaan reagoivat niihin samankaltaisesti.

Yhteistyöhankkeessa oli mukana 23 tutkijaa Suomesta, Norjasta, Ruotsista, Espanjasta ja Kanadasta. Tutkimusta tuki Suomen Akatemia (COLDWEBS- ja FreshRestore-hankkeet).

Artikkelin tiedot:

• Regional ecosystem responses to environmental drivers in cold-water lakes evaluated using stable isotopes of salmonid fishes, Limnology and Oceanography, 23.2.2026
• DOI numero: https://doi.org/10.1002/lno.70333
• Linkki artikkeliin: https://aslopubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/lno.70333