Tutkijoita häiritään somessa maalittamalla ja jopa katteettomilla kanteluilla eettisistä rikkomuksista

Tutkijoita häiritään somessa maalittamalla ja jopa katteettomilla kanteluilla eettisistä rikkomuksista

Pääkirjoitus on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2025.

Tutkijoiden häirintä on ollut arkipäivää Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Sosiaalisen me­dian alustat ovat tehneet anonyymin häirinnän ja uhkailun helpoksi. Jotkut tekevät sitä ihan nimelläänkin, sillä rikosilmoitukset eivät näytä johtavan mihinkään.

Suomen Akatemian rahoituspäätösten repostelusta on tullut jokavuotista huvia, jolla kyseenalaistetaan "hömppätutkimusta". Joskus kritiikistä edetään rahoitusta saaneen tutkijan leimaamiseen tai maalittamiseen. Riski kasvaa, jos poliitikot yhtyvät kuoroon.

Muutaman kerran tutkijoita on myös yritetty vaientaa tekemällä perusteettomia tutkimuseettisiä kanteluita, joiden ainoana tavoitteena on tehdä tutkijan elämä hankalaksi.

Kriittinen palaute on tärkeä osa tutkijan työtä. Sitä on opittava sietämään, jos aikoo kehittyä tutkijana. Uhkailu ei kuitenkaan ole kritiikkiä. Koska tavoitteena on yleensä tutkijan vaientaminen ja itsesensuuri, sille ei pidä antaa periksi.

Nuoret naiset tulilinjalla

Kun joitakin vuosia sitten selvitimme tarkemmin tutkijoiden kokemuksia häirinnästä, kävi ilmi, että ongelma ei koske läheskään kaikkia. Ongelmia syntyy lähinnä silloin, kun tutkimusaiheeseen on latautunut poliittisia intohimoja.

Tällaisia aiheita ovat ympäristö, rokotukset, ruoka, sukupuoli, seksuaalisuus sekä erilaiset poliittiset konfliktit. Toinen tärkeä tekijä näytti olevan tutkijan sukupuoli ja ikä: häirintä kohdistui harvemmin miespuolisiin tai vanhempiin tutkijoihin.

Häirintä ja uhkailu saattavat kaventaa tieteen vapautta. Näin käy viimeistään silloin, jos tutkija väsyy häiriköintiin ja vaihtaa tutkimusaihetta.

Yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat jo aiempaa paremmin varautuneet tutkijoidensa puolustamiseen, mutta työtä riittää yhä. Varsinkin ne tutkijat, joilla ei ole työsuhdetta yliopistoon, ovat usein pulassa. Tässä voisi auttaa yliopistojen, tutkimuksen rahoittajien ja ammattijärjestöjen yhteinen valtakunnallinen organisaatio, jota Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta alkuvuodesta ehdotti.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.