Tiedevastaisuuden nousua länsimaissa ei kannata enää ohittaa

Tiedevastaisuuden nousua länsimaissa ei kannata enää ohittaa

Riippumattomiin tutkijoihin voi tällä hetkellä kohdistua häirintää sekä vaikuttamis- ja hiljentämispyrkimyksiä. Painostamista, maalittamista ja uhkailua kohdistuu muun muassa lääketieteen, ilmastonmuutoksen ja ihmisoikeusloukkausten tutkijoihin.

Vaikka häirinnän ilmenemismuodoissa on maakohtaisia eroja, niillä on myös useita yhteisiä nimittäjiä. Hiljentämispyrkimyksiä yhdistää se, että kohteiksi valittujen tutkijoiden julkisesti esittämää, alansa konsensuksen mukaista analyysiä vastaan hyökätään vetoamalla misinformaatioon tai disinformaatioon, joiden varaan nojaavat päätelmät esitetään oikeana tietona.

Tiedevastaisuus viittaa ajattelutapoihin, joiden johtopäätökset poikkeavat merkittävästi tiedeyhteisön vastaavista. Nämä ajattelutavat tuottavat päätelmiä, jotka ovat ristiriidassa kyseisen alan tutkijoiden konsensuksen kanssa, mutta tämän lisäksi metodit, joita soveltamalla näihin lopputulemiin päädytään, ovat rikkinäisiä.

Tiedevastaisuuden piiriin kuuluvat esimerkiksi uskomukset siitä, että kansalliset rokoteohjelmat aiheuttavat autismia, uskontojen pyhät kirjat ovat tarkka kuvaus maailmankaikkeuden tai elämän synnystä tai jokin ihmisoikeuksia tai oikeusvaltioperiaatetta järjestelmällisesti rikkova valtio on liberaali demokratia.

Tiedevastaisuus on koko yhteiskunnan ongelma

Tutkijat ovat pitkään mieltäneet tiede- ja yliopistovastaisen liikehdinnän melko harmittomana riesana. Päätökset tiedevastaisuuteen reagoimisesta eivät tuota monelle tutkijalle sen kummempaa päänvaivaa, sillä joutavat keskustelut harvoin houkuttavat meitä - jo siitä yksinkertaisesta syystä, että niihin kuluu työtunteja.

Työmme on vaativaa ja painimme hankalien tutkimushankkeiden parissa. Kenellä meistä on mahdollisuus käyttää aikaa toistuvaan vakuutteluun siitä, että rokotteet eivät aiheuta autismia, maapallo ei ole litteä, Israel ei ole ihmisoikeuksia kunnioittava demokratian mallimaa tai että ilmastonmuutos ei ole woke-yliopistojen tutkijoiden sepite?

Tunnen suuren joukon tutkijoita Yhdysvalloissa ja Suomessa, ja moni heistä on nähnyt tiedevastaisuuden nousun ongelmana, muttei omana ongelmanaan. Tämä on ollut myös oma asennoitumiseni.

Hiljattain olen alkanut kyseenalaistaa tätä lähestymistapaa. Viimeistään silloin, kun tiede- ja yliopistovastaiset voimat nousevat valtaan, on käsissämme kaikkien ongelma.

Näin on jo tapahtunut esimerkiksi Yhdysvalloissa, Argentiinassa ja Unkarissa.

Vääristelyä, valehtelua, aggressiivisia yhteydenottoja

Yksi tiede- ja yliopistovastaisuuden ilmentymä on tutkijoihin kohdistuvat painostusyritykset. Ilmiö voi nostaa päätään riippumatta siitä, miten maan hallitus suhtautuu tiedeyhteisöön.

Häirintä ilmenee usein sosiaalisessa mediassa levitettävänä vääristelynä tai valehteluna, jonka avulla yritetään haitata tutkijan uraa ja liata hänen mainettaan. Myös sähköpostit ja puhelinsoitot ovat yleisiä.

Oma vaikutelmani on, että tämä ilmiö ei juurikaan ole suuren yleisön tiedossa. Tunnen kosolti tutkijoita, jotka painivat itseensä kohdistetun häirinnän kanssa pitkälti yksin eivätkä puhu aiheesta julkisesti.

Samaten tunnen tutkijoita, jotka ovat jo luopuneet tai harkitsevat luopuvansa sellaisten aiheiden tutkimisesta, jotka tuovat mukanaan häirintätaakan. Usein heidän tutkimusaiheensa ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä.

Häirinnän tehokkuutta on vaikea täsmällisesti arvioida. Kaikkia tutkijoita painostus- ja vaientamisyritykset eivät haittaa, mutta joidenkuiden kohdalla muutama aggressiivinen sähköposti tai puhelinsoitto voi jo vähentää halua puhua julkisesti omasta tutkimuksesta.

Jos riippumaton tutkimus vähenee, niin tiedevastaiset ja taantumukselliset poliittiset voimat vahvistuvat - tai ainakin niiden vastavoimat heikkenevät. Tällä olisi kauaskantoisia, haitallisia ja vaikeasti ennustettavia seurauksia yhteiskunnalliselle kehitykselle.

Myös Suomen yliopistoissa käydään nyt sisäistä keskustelua tehokkaista tavoista puolustaa tutkijoiden akateemista vapautta ja riippumatonta tutkimusta. Tämä on erittäin tervetullutta. Vastuu akateemisen tutkimuksen vaalimisesta ja puolustamisesta ei kuitenkaan kuulu vain yliopistoille, vaan meille kaikille.