Luonnon tilasta tuore arvio – Suomi raportoi EU:lle luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä

Luonnon tilasta tuore arvio - Suomi raportoi EU:lle luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä

Suomi raportoi Euroopan komissiolle luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta. Raportointi kattaa lajien ja luontotyyppien tilanteen vuosilta 2019-2024.

Euroopan unionin luonto- ja lintudirektiivit muodostavat perustan luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja ohjaavat jäsenmaiden luonnonsuojelutoimia. Luontodirektiivi suojelee eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppejä, kuten soita, metsiä ja rantoja. Lintudirektiivi keskittyy luonnonvaraisten lintujen suojeluun, kantojen hoitoon ja sääntelyyn.

Jäsenvaltioiden on raportoitava kuuden vuoden välein luontotyyppien ja lajien tilasta ja kehityksestä eli suojelutasosta. Raportointi koskee vuosia 2019-2024.

Luontodirektiivin luontotyypeistä ja lajeista raportoidaan erikseen boreaalisen, alpiinisen ja Itämeren alueen tilanne. Boreaalinen alue kattaa suurimman osan Suomen pinta-alasta. Luontodirektiivin mukainen alpiininen alue tarkoittaa Suomessa käytännössä Ylä-Lappia. Lintudirektiivin raportoinnissa ei vastaavaa aluejakoa käytetä.

Luontodirektiivin raportoinnissa käytettäviä suojelutasoluokkia ovat 1) suotuisa 2) epäsuotuisa, riittämätön 3) epäsuotuisa, huono 4) tuntematon. Suojelutason lisäksi raportoidaan kehityksen suunta.

Luontotyyppien tila valtaosin epäsuotuisa - paranevaa kehitystä on tunnistettu kahdella luontotyypillä

Useimmat luontotyypeistä palsasoista hiekkarantoihin ja boreaalisista luonnonmetsistä niittyihin ovat epäsuotuisassa tilassa.

Ylä-Lapissa tilanne on eteläistä Suomea parempi. Siellä suot, vesistöt ja kalliot ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Tunturikoivikoiden ja -kankaiden tila on kuitenkin heikentynyt.
Itämeren alueen kaikkien luontotyyppien, esimerkiksi jokisuistojen ja vedenalaisten hiekkasärkkien, suojelutaso on rehevöitymisen vuoksi huono.

Luontotyyppien suojelutasot ovat huonontuneet edelliseen 2019 arviointiin verrattuna. Muutokset selittyvät osin tiedon tarkentumisella ja komission määrittämien arviointikriteerien uudistuksella. Uudistus on ohjannut aiempaa tarkemmin arvioinnin toteutusta.

Toisaalta myös luontotyyppien lyhyen aikavälin muutosta kuvaavat kehityssuunnat ovat pääosin vakaita tai heikkeneviä. Paranevaa kehitystä on tunnistettu vain kahdella luontotyypillä, merenrantaniityillä ja variksenmarjadyyneillä, joita on onnistuttu viime vuosina kunnostamaan.

Lajien tila vaihteleva

Luontodirektiivin lajien kehityssuunnat vaihtelevat, ja vakaana säilyneiden lajien lisäksi myös heikkeneviä lajeja on paljon. Toisaalta osalla lajeista tilanne on parantunut. Kuten luontotyypeillä, myös lajeilla suojelutason muutokset johtuvat monilta osin komission uudistamista arviointikriteereistä ja tiedon tarkentumisesta.

Lajien tilanteessa on tapahtunut myös todellisia muutoksia viimeisen kuuden vuoden aikana. Isoapollon ja pikkuapollon taantuminen on jatkunut, minkä vuoksi ne ovat nyt huonoimmassa suojelutasoluokassa. Itämerennorpan tilanne on paranemassa, vaikka suojelutaso onkin edelleen koko merialuetta tarkasteltaessa riittämätön. Meressä elävä harjus on huonoimmalla suojelutasolla ja sen tilanne heikkenee edelleen. Hämeenkylmänkukan tilanne on kehittynyt myönteisesti, mutta laji on edelleen epäsuotuisalla tasolla ja suojelutoimien tarpeessa.

Monien tavallisten lintulajien kannat ovat vähentyneet

Lintudirektiivin raportoinnin keskeinen havainto on monien tavallisimpien lintulajien kantojen väheneminen. Raportointitulosten mukaan Suomessa pesii tätä nykyä noin 46,7 miljoonaa lintuparia, mikä on 6 prosenttia vähemmän kuuden vuoden takaiseen raportointiin verrattuna. Huomiota herättävä pesimäkannan lasku koskee muun muassa peippoa ja pajulintua, jotka ovat pitkään olleet Suomen runsaslukuisimpia lintulajeja.

Lintulajeista 62:n arvioitiin runsastuneen, 80 lajin vähentyneen ja 96 lajin kannan arvioitiin pysyneen vakaana. Runsastuneita lajeja ovat muun muassa tulipäähippiäinen ja valkoselkätikka, taantuneita lajeja esimerkiksi peltosirkku, hömötiainen ja punasotka. Lintujen kantojen vähenemiseen vaikuttavat erityisesti metsätalouden vaikutukset metsäelinympäristöissä ja vesistöissä, maatalouden muutokset, metsästys sekä vieraspetojen aiheuttama saalistus.

Raportit laadittu laajassa yhteistyössä

Suomen raportit kattavat 68 luontodirektiivin luontotyyppiä ja 139 lajia tai lajiryhmää sekä 255 lintudirektiivin suojelemaa lintulajia. Raporttien laadintaan on osallistunut noin sata tutkijaa ja asiantuntijaa eri tutkimuslaitoksista ja organisaatioista.
Tarkemmat tiedot ja aihealueista vastaavat asiantuntijat löytyvät alle päivittyvistä tiedotteista.

• Suomen ympäristökeskus
• Maa- ja metsätalousministeriö
• Suomen luonnonvarakeskus
• Metsähallitus Luontopalvelut
• Geologian tutkimuskeskus
• Luonnontieteellinen keskusmuseo

Lisätietoja:

Esko Hyvärinen (raportointikokonaisuus, luontodirektiivi/lajit)
ympäristöneuvos
[email protected]
p. +358 295 250 094

Hanna-Leena Keskinen (luontodirektiivi/luontotyypit)
ympäristöneuvos
[email protected]
p. +358 295 250 096

Petri Ahlroth (lintudirektiivi)
ympäristöneuvos
[email protected]
p. +358 295 250 201